Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

Olin 2 ja puolivuotias, kun sain ensimmäisen pikkusiskoni. Siitä kaikki tämä alkoi, jos nyt oikein muistan. Iso siskona olemisen alkukausi oli hankala. Kaikki huomio oli siinä räkäisessä nyytissä, joka aina huusi, kun huomio vähänkin siirtyi minuun. Silloin se alkoi, valehteleminen. Huomasin, että jos valehtelin, sain huomiota. Ensin valheet olivat valkoisia, mutta pian niistä tuli suuria. Niin suuria, että jäin niistä kiinni ja lopetin valehtelun, sillä pikku siskon vanheni ja huomio tasaantui.

Valehtelu jatkui, kun vanhempani pyysivät minulta valehtelua heidän omien salaisuuksien säilyttämiseksi. Pia sekin paljastui ja lopetin valehtelun taas.

Olin 8-vuotias, kun aloitin sen taas. Olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja oudon ulkomuotoni takia en saanut kavereita. Ostin kavereita valheilla ja huomasin, että valheiden säilyttäminen valheina alkoi stressata minua. Ennen kuin tilanne alkoi paisua, muutimme toiseen kaupunginosaan ja valheeni jäivät sinne, mistä ne alkoivat uudelleenkin.

Toisessa kaupunginosassa sain kavereita, mutta valehtelu jatkui ja paheni niin pahasti, ettei minulla ala-asteen loputtua ollut kavereita.

Ylä-asteella tutustuin uusiin kavereihin, mutta valehtelu jatkui hillitympänä ja ne pystyivät valkoisina.

Luotanko itseeni niin monien valheiden jälkeen? En eikä sinunkaan pitäisi, sillä koko tämä tarina voi olla yhtä suurta valhetta.

- Kiira-

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa