Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

Mun ahdistus on sitä, että tuntuu että koko maailman niskaan.

Että kaikki mitä olin/olen tekemässä ei tuu ikinä tapahtumaan, tai että en saa mitään aikaiseksi ja työt kertyy mun päälle ja mä vaan hukun niiden alle. Se on kuin kivi, tosi painava sellainen joka on mun rinnan päällä. En saa tehtyä silloin asialle mitään. Se on ärsyttävintä silloin kun on kouluaamu ja herättyäni tuntuu että on ihan toivoton enkä saa tehtyä mitään.

Mulla on ollut ahdistusta pienestä asti, mutta en silloin osannu pukea sitä sanoikisi, tai kertoa mistä sellainen paha olo johtuu. Pienenä mun ahdistus oli sellaista pienehköä. Silloin tuntui että ei halunnut tehdä mitään, eikä olla missään. Tai missä ikinä olinki kun ei tuntunut hyvältä, niin tuntui että olisin ollut yksin siellä huoneessa.

Mun ahdistus esiintyy eritilanteissa eri tavalla. Esim. Jos mun pitää puhua jostain pahast asiasta tai asiast joka on mulle vaikea, niin tulee pala kurkkuun ja sanat katoaa päästä. Tyhjien sanojen tilalle tulee “öö.. emmä tiiä” tai “en osaa selittää”. Ja sen jälkeen purskahdan itkuun, kun en saa sanoja suusta, vaikka ne asiat joita mun pitäis sanoo heiluu mun päässä kun New Yorkin valotauluilla 24/7.

Nykyisin oon luovuttanut mun ahdistuksen suhteen. Heti jos tulee joki tilanne, että tiiän että rupee ahdistamaan, luovutan ja kierrän aihetta. En jaksa pilata mun päivää tai jopa viikkoa sillä että ahdistaa.

-Helmi

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa