Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

Kävin katsomassa lauantaina Queenistä kertovan Bohemian Rhapsody –elokuvan. Kriitikot eivät olleet pitäneet elokuvasta, toisin kuin minä. Kirjoitan tämän jutun Queenin fanina, mutta pyrin tekemään tästä artikkelista mahdollisimman ymmärrettävän myös niille, jotka eivät ole yhtä perillä bändistä.

Elokuva alkaa vuodesta 1970, jolloin nuori Freddie Mercury, bändin pääsolisti, ja vielä tässä vaiheessa syntymänimeään käyttävä Farrokh Bulsara muuttaa Britanniaan. Hän eksyy klubille, jossa soittaa Smile niminen yhtye. Tässä yhtyeessä soittavat Queenin tuleva rumpali Roger Taylor, sekä bändin tuleva kitaristi Brian May. Keikan jälkeen Freddie menee onnittelemaan bändiä hyvästä esityksestä, mutta laulaja on ottanut lopputilin. Freddie ehdottaa itseään hänen tilalleen ja basisti John Deaconin liityttyä loppu onkin jo historiaa. Elokuva päättyy vuoden 1986 Live Aid konserttiin, jossa Queen esiintyi.

Elokuva kertoo Queenin tarinan, perehtyen erityisesti Freddie Mercuryn monimutkaiseen elämään, johon kuului tyttöystävä, poikaystäviä ja kymmenisen kissaa. Elokuva ei paljasta mitään uutta tai ole ketään vastaan. Se on neutraali ja juhlii Queenin upeaa musiikkia.

Näyttelijät ovat todella hyviä ja tietenkin laulukohdat ovat Mercuryn omia, eivät näyttelijän, mutta puhuessaan näyttelijät kuulostavat aivan alkuperäisiltä jäseniltä, puhumattakaan siitä, kuinka aidonnäköisiä he ovat.

Queenin musiikki on nerokkaasti lisätty elokuvassa sopiviin kohtiin, ja se onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan kohtaukseen sopivan tunnelman. Itse itkin kohtauksessa, jossa Freddie saa AIDS-diagnoosin koskettavan ”Who wants to live forever”in soidessa taustalla.

Loppujen lopuksi voin kuitenkin todeta Bohemian Rhapsody –elokuvan olevan todella hyvä elokuva katsottavaksi kenelle tahansa. Uskon, että suurin osa on kuitenkin kuullut hittikappaleet ”Bohemian Rhapsody” sekä ”We will rock you”. Tietenkin elokuvaa on helpompi hahmottaa mikäli tietää Queenista vähän enemmän, kuten jäsenten nimet, tai tärkeimmät tapahtumat bändiin liittyen, mutta jo pelkkä kiinnostus takaa elokuvanautinnon. Pitkäaikaiselle tai paljon tietävälle fanille elokuva ei kuitenkaan tuo mitään uutta, tai paljasta mitään. Myös jotkin faktat ovat väärin, mutta niinhän se dokumentti/elämäkerta pohjalta toteutetuissa elokuvissa usein on, että joitakin asioita on hieman muunneltu.

Kirjoittanut: Henriikka Rautanen

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa