Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

Vuoden aikana kerkeää tapahtumaan paljon ja kaikkea. Vapaaehtoisvuotensa päätteeksi haastattelimme Unkarista tullutta Liliä, joka työskenteli Hyvinkään nuorisopalveluilla Euroopan unionin rahoittamassa Erasmus+ hankkeessa. Tässä Lilin kokemuksia uudesta kulttuurista, työstä ja tunteista, joita vuosi toi tullessaan.

 

Jenna: Mikä oli suurin kulttuurishokki, jonka koit? Miksi?

Lili: Saunassa käynti alasti. Ei vaan, se oli vitsi, mutta myös osa totuutta. Luulen silti, että suomalaisten persoonallisuus oli suurin shokki. Suomalaiset tarvitsevat enemmän aikaa avautuakseen. Ensimmäisen kuukauden aikana ihmiset tuntuivat etäisiltä eikä heihin oikein saanut keskusteluyhteyttä. Tuntui myös siltä, että minut jätetään huomiotta, eikä minun kanssa haluta jutella. Keskustelujen aloittaminen oli vaikeaa ja minusta tuntuukin, etteivät suomalaiset pidä jutustelusta, ja se on myös minulle haastavaa. Ihmiset alkoivat kuitenkin avautumaan pikkuhiljaa, kun heidän kanssaan pyrki keskustelemaan päivittäin, ja nyt minusta tuntuukin, että olen yksi työntekijöistä. Minulla oli kyllä mentorit ja ihmisiä, jotka auttoivat minua pääsemään alkuun työpaikalla, mutta yhteydenpito ja tutustuminen ihmisiin on helpompaa Unkarissa.

 

Jenna: Miten löysit ystäviä Suomesta?

Lili: Tätä täytyy miettiä hetken, koska olen löytänyt paljon ystäviä Suomesta. Alussa tutustuin toimistolla, koska se oli jaettu muutaman muun työntekijän kanssa ja he kutsuivat minua myös viettämään vapaa-aikaani heidän kanssaan, joten tutustuin myös heidän ystäviinsä. Toisaalta tämä oli myös haastavaa, koska toimistot ovat jaettu kahteen eri kerrokseen, jolloin kontaktin luominen yläkerran toimistoissa olevien kanssa oli haastavaa, kun heitä tapasi harvemmin. Kävin myös vuoden aikana kahdessa hankkeeseen kuuluvassa koulutuksessa, jotka olivat todella hyödyllisiä. Siellä oli useita ihmisiä ympäri Eurooppaa ja me kaikki olimme samassa elämäntilanteessa uudessa maassa. Keväällä osallistuin myös Hyvinkäällä järjestettävään kansainväliseen buffonata teatteriryhmään ja löysin sieltäkin uusia ystäviä. Tavoitteeni oli sanoa ´kyllä´ kaikkeen toimintaan, johon minut kutsuttiin mukaan. Jos paikalla oli kanssani samankaltaisia ihmisiä, heihin oli jälkikäteen helppo ottaa yhteyttä ja tavata.

 

Jenna: Oliko työ sitä mitä odotit sen olevan?

Lili: Työ oli hieman erilaista, kuin odotin. Ajattelin pääseväni suunnittelemaan kansainvälistä nuorisovaihtoa, mutta siihen ei tullutkaan mahdollisuutta. Muuten työtehtävät kohtasivat odotusten kanssa ja työ oli samankaltaista, kuin kotonakin, jossa opiskelen nuorisotyöntekijäksi. Selvitin Suomessa toimivaa järjestelmää ennen tuloani tänne ja luin edellisen vapaaehtoisenne Jannikin blogia myös saadakseni lisää tietoa työstä.

 

Jenna: Kävit vuoden aikana suomen kielen kursseilla. Ymmärsitkö vuoden lopussa keskusteluja suomeksi? Minkälaisia keskusteluja?

Lili: Kävin kahdella suomen kielen kurssilla Hyvinkään opistossa, ensimmäinen kesti hieman yli 2 kuukautta ja toinen noin 1,5 kuukautta. Kurssit olivat hyvin tärkeitä, sillä nyt pystyn täyttämään lomakkeita, jotka ovat suomenkielisiä, voin käydä itsenäisesti kaupassa, sillä ymmärrän esimerkiksi alennuksista ja usein jos myyjä vastaa kysymykseeni suomeksi ymmärrän senkin. Keskusteluissa jos toinen puhuu hitaasti ja selkeästi, pystyn liittämään ymmärtämiäni sanoja asiayhteyteen ja tätä kautta kuunnella myös keskustelua. Mutta suomen kielen opiskelu oli minulle haastavaa, sillä halusin ensisijaisesti kehittää englanninkielen taitojani, jolloin suomen kieli oli vain mukava lisä.

 

Jenna: Mikä on päällimmäinen tunne, joka sinulla on nyt kun lähdet Suomesta?

Lili: Olen hieman poissa tolaltani, koska nyt on kulunut jo vuosi ja se on mielestäni pitkä aika. Minulla on syntynyt vahva kontakti Suomeen, eikä vain ihmisiin vaan asuntooni ja bussikuskiin, joka ajaa aina minun reittiäni ja kaikkeen mitä olen kokenut täällä. Näiden syiden takia on vaikea lähteä, mutta olen myös onnellinen kotiin paluusta, koska tiedän, että vanhempani ikävöivät minua ja minulla on myös suunnitelmia tulevaisuudelleni.

 

Jenna: Kerro vielä yksi sana, joka kuvastaa parhaiten aikaasi Suomessa.

Lili: Matka, koska vuosi täällä on ollut suuri matka.

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa