Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

Jenni Blogi

 

Katsoin eilen tovin vblogeja (=videomuotoisia blogeja) ja päädyin pitkästä aikaa pohtimaan sosiaalista mediaa sekä ulkonäköpaineita; niiden linkittymistä toisiinsa ja linkittymättömyyttä. Mitä kaikkea media näyttää ja vaikuttaako se? Mitä voidaan pitää katsojan vastuulla ja milloin vastuu vaihtuu vapaudeksi?

 

Nykyään ollaan tiedostavampia; ymmärretään, että kuvia muokataan. Ymmärretään, että Instagrammiin valitaan vain onnistuneet otokset. Ymmärretään, että elokuvatähdet eivät näytä samalta arjessaan. Mutta ymmärretäänkö, että siihen ei ole välttämätöntä edes pyrkiä?

 

Vaikka osaamme ajatella, ettei se ole aitoa niin poistaako se painetta tavoitella mahdotonta? Kun tuodaan esille tieto siitä, ettei vaateketjun malleiksi kelpaa aidot ihmiset vaan kasvomalleja muokataan tietokoneella käsiteltyyn vartaloon niin riitetäänkö me koskaan?

 

Ja kyllähän me riitetään, ja paljon enemmänkin.

 

Jos pysähdymme miettimään ajatusta; mikä määrittää kauneusihanteen? Katsomme kuvia lehdissä, kuvia somessa ja toteamme "tämä on kaunista". Ja tottakai sekin on kaunista! Mutta mitä jos pysähtyisi seuraavan kerran peilin edessä, katsoisi itseään ja toteaisi "tämä on kaunista". Se jos jokin voisi olla vaikuttava hetki. Jos ei ensimmäisellä kerralla, ehkä seuraavana päivänä tai kymmenien toistojen jälkeen - jossain kohtaa katsoessa näkee oman ainutlaatuisen kauneuden.

 

Kuulostaa kliseiseltä, mutta kauneusihanteista puhuessa on vaikea välttää kliseet. Kun avaa katseensa kaupungilla, koulussa tai missä tahansa niin huomaa ihmisten monipuolisuuden. Harvoissa ovat ne kerrat kun ympärillä on vain yhdenlaisia ihmisiä. Sillä jokainen on omalla tavallaan ainutlaatuinen ja ilmentää itseään valitsemallaan tavalla. Ja useimmiten kun ilmentää itseään omanlaisenaan ja rohkeasti niin siitä löytää itsevarmuutta. Itsevarmuus tuo rohkeutta, uskallusta kantaa itsensä ylpeänä. Ja vaikka se onkin vähän outoa, niin itsevarmuus jos jokin kaunistaa! Itsevarmuus ja rohkeus tuo hyvää oloa, joka kumpuaa valovoimaisesti ulospäin. Valovoimaisuus nostaa katseen ylös ja hymyn kasvoille.

 

Yhtälailla voi avata ajatuksen siitä, mikä on kaunista? Sitä kysyessä saa hyvinkin monenlaisia vastauksia, ja vaikka näkemämme media vaikuttaakin siihen mihin totumme niin kokemus kauneudesta on kaikilla omansa. Ja tottumisestahan mediakuvassa ja kauneusihanteissa on kyse; mietitään vaikkapa muotia. Jokin vaatekaapin pohjalta löytyvä vaate saattoi olla aikaisemmin välttämätön saada - ja nyt pelkästään oudon näköinen tai hassu. Vaate itsessäänhän ei ole kaapissa muuttunut, mutta kokijan ajatus tai yleinen ilmapiiri on. Se, mihin on tottunut ja mitä tottuu katsomaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uudenlaiset asiat tai erilaisuus eivät olisi kauniita. Enemmän kyse on siitä, uskaltaako nähdä kauneutta sielläkin missä siitä ei aina puhuta.

 

Ei ole väärin pitää kauniina yleisiäkään kauneusihanteita. Mutta sen rinnalla moni muukin on kaunista; jokaisessa on kauneutta. Ne voivat olla täysin samoja piirteitä, joita toisissa arvostaa, mutta ei muista katsoa itseään samoin.

 

Keskitymme myös turhan usein puhumaan kauneudesta vain ulkoisina piirteinä, vaikka sisältähän se lähtee. Kauneus on pohjimmiltaan hyvää oloa, rohkeutta ja luottamusta itseensä. Ja meillä kaikilla on mahdollisuus ajan kanssa rohkaistua, tutustua omaan itseemme ja oppia rakastamaan itseään pyyteettömästi. On okei olla matkalla ja muutoksessa, mutta tänään on tämä päivä ja tänään olet täydellinen sinä.

 

Kuten aina.

 

 

-Jenni / Nuorisopalvelut

 

KYNA kayta tata

Amppari pelkka WEB

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa