Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.
Vegaanien puolustuspuhe -mielipidekirjoitus  ESIMERKKI 1 Suomalainen menee kauppaan. Aluksi ostoskärryihin tipahtaa leikkelepaketti sekä meetvurstipakkaus. Näiden kaveriksi porsaan sisäfileetä, kanan siipiä ja makkaraa, onhan sentään grillikausi parhaimmillaan. Unohtamatta tietenkään jokaiselle elintärkeää pekonia, tonnikalaa, maksamakkaraa, jauhelihaa sekä kirjolohifileetä. Alkaa päivän kauppareissu lihojen osalta olla pulkassa. Matkalla kotiin, suomalainen käy vielä Hesburgerissa ostamassa BBQ- hampurilaisaterian.   ESIMERKKI 2 Suomalainen on sukujuhlissa. 15-vuotias siskontyttö kertoo innokkaasti, kuinka on aloittanut vuoden vegaanina! Suomalaista asia kummastuttaa ja jopa hermostuttaa, onhan tyttö kuitenkin kasvuiässä, ja lihan pois jättäminen aiheuttaa puutostiloja ja on muutenkin vain ”muoti-ilmiö”. Tyttö on varmasti katsonut joltain eläintenoikeussivustolta eläinten teurastusvideoita, eikä sen takia halua syödä lihaa. Eivätkö vanhemmat voi sanoa tytölleen mitään? Päätät itse mennä sanomaan tytölle suorat sanat vegaanisuudesta, mutta jäätkin istumaan paikallesi, kun tajuat, ettei sinulla ole yhtäkään puolustavaa argumenttia lihansyönnille.   Kuulostaako tutulta?   Veganismissa on kyse ruokavaliosta ja elämäntavasta, joka pyrkii vastustamaan kaikkea eläimille vahingollista toimintaa. Vegaaniksi voidaan alkaa eettisistä, ympäristöllisistä, terveydellisistä, uskonnollisista, ekologisista tai allergian aiheuttamista syistä.   Miksi sitten minä ryhdyin vegetaristiksi? Olen harrastanut koko ikäni ratsastusta, ja meillä on aina ollut koiria. Jo nuorena olin vakuuttunut siitä, ettei moraalini kestä hevosen lihan syömistä, puhumattakaan koiran lihasta. Tarkastin jokaisen syömäni meetvurstipaketin kannesta, onko siinä hevosen lihaa. Jos paketista sitä löytyi, se jäi kauppaan. Eläimet olivat ystäviä, ja vieläpä söpöjä, eihän kukaan voi tehdä niille pahaa? Eihän kukaan voi tappaa mitään, mikä huutaa, kun siihen sattuu? Asiaa sen kummemmin ajattelematta söin kuitenkin kesäisin makkarat ja sisäfileet hyvällä ruokahalulla. Pikkuhiljaa aloin miettimään, mikä on se niin suuri ero esimerkiksi possun ja hevosen välillä, kun possua kuitenkin söin, mutta hevosen miettiminenkin lautasella toi kyyneleet silmiin. Ajatus muhi ajatuksen tasolla päässäni monta vuotta. Kuluneen vuoden aikana olen perehtynyt aiheeseen enemmän. Lukenut, etsinyt tietoa, tavannut kasvissyöjiä, sekä käynyt tiukkoja keskusteluja siitä, onko kasvissyönti huuhaata vai ei. Toki myös eläinten tuotantotilojen salakuvia, sekä suoria videoita eläinten rääkkäyksestä on tullut eteen, mutta se ei pääasiassa ole ollut se, mitä olen ollut etsimässä. Kaikki niitä ovat varmasti nähneet vahingossa tai tarkoituksellisesti, mutta on eriasia, sulkeeko asian mielestä vai jääkö pohtimaan omia valintojaan eri näkökulmista. Tieto lisää tuskaa, se on tiedetty jo vuosituhansien ajan. Mutta onko tuska yhtä kova, jos tietää ettei itse tue kyseistä toimintaa? Mielestäni on tekopyhää kulkea eläintenoikeuksien mielenosoituksissa ja kertoa kaikille, kuinka vastustaa tuotantoeläinten tiloja ja lihatuotannon aiheuttamia ympäristöpäästöjä, jos kuitenkin itse on yksi alan rahoittajista; lihatalouden kuluttaja. Kaiken etsimäni tiedon perusteella pystyin argumentoimaan omia mielipiteitäni paremmin ja ennen kaikkea rakentamaan asioista selviä mielipiteitä.   Varsinaisen vegetaristisuuden tulille pani ”Tammikuun vegaanihaaste 2015”. Kyseessä on Oikeutta eläimille -yhdistyksen sekä Vegaaniliiton vuotuinen tempaus, jossa voit halutessasi liittyä vegaanihaasteen facebook -ryhmään. Ryhmästä saa vertaistukea, mahtavia reseptineuvoja sekä voit halutessasi esittää kysymyksiä. Kasvissyöjät sekä vegaanit saavat valitettavan usein osakseen pilkkaa, ikäviä kommentteja sekä ajattelemattomia sanoja sekasyöjien suusta (esimerkki 2). On käsittämätöntä, kuinka toisten henkilökohtaiset valinnat, varsinkin kun ne ovat kohti ekologisempaa sekä eettisempää maailmaa, voivat saada muiden tunteet kuohumaan.  Kokevatko sekasyöjät huonoa omaatuntoa, kun eivät itse ole ryhtyneet/pystyneet samaan? Mielipiteitä on monia, mutta on eriasia pystyykö toisen mielipiteeseen vastaamaan korrektisti perustelemalla näkökulmansa. Sekasyöjän suusta kuultuja kommentteja elämäntavalleen ovat usein mm: ”Liha on maukasta”  ”Kasviperäisistä tuotteista ei voi tulla kylläiseksi”  ”Kasvisruoka on pahaa”  ”Lihaa on syöty aina, miksi se pitäisi lopettaa?”  ”Eläimet ovat tarkoitettu syötäviksi”  Jos ihmisiltä kysyy, söisivätkö he lihaa, jos joutuisivat itse metsästämään, teurastamaan sekä valmistamaan sen, vastaus olisi varmasti monien suusta kielteinen. Tämän jälkeen usein vastataan ”onneksi minun ei tarvitse”. Joku tekee kuitenkin myös tämän ”likaisen työn”, josta usein vaietaan. Ruokapakkauksissa mainostetaan vapaita kanoja, sekä onnellisia lehmiä. Tosiasiassa tuotteiden alkuperä on paljon synkempi. Lehmä, kuten jokainen nisäkäs tuottaa maitoaan jälkeläisilleen, ei ihmisten käyttöön. Vuonna 2007 paljasti Oikeutta Eläimille -yhdistys julman totuuden suomalaisesta eläintuotannosta. Salakuvia ja -videoita levisi nettiin ja tämä sai tuottajat puolustuskannalle. Aion ehdottomasti jatkaa elämätapaani myös tammikuun jälkeen. Olo on virkeämpi, ”raikkaampi” sekä kevyempi henkisesti että fyysisesti. Suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan kasvissyöntiä ennakkoluulottomasti jo tänään, muutokset huomaa jopa viikossa. Teksti: Anniina Ihalainen

Amppari pelkka WEB

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa