Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

Näin Facebookissa tapahtuman "Sokeriton tammikuu 2016" hieman ennen uuttavuotta. Koska jouluna oli tullut mässäiltyä kaikenlaista, ja karkin syönti oli muutenkin lähtenyt käsistä, ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa tammikuun ajaksi sokerin syönnin kokonaan. Miten siinä sitten kävi? Sokerittomalla tammikuulla ei syödä lisättyä sokeria, esim. limuja, karkkia, mehuja, maustettuja jugurtteja, hilloja, kakkuja, keksejä eikä mitään missä on lisättyä sokeria. Vaalea leipä ei kuulu ruokavaliooni yleensäkään, mutta se on myös kiellettyä, sillä se muuttuu elimistössäsi sokeriksi. Vaikka maku on erilainen kuin esim. karkissa, on se kurkusta alaspäin kaikki samaa ainetta. Myöskään hedelmiä ei olisi saanut syödä, mutta kasvisruokavaliosta johtuen esim. välipalani, aamupalani ja iltapalani koostuvat enimmäkseen hedelmistä, jonka takia en voinut niitä jättää pois. Huomasin kuukauden aikana, että lähes jokaisessa valmiissa tuotteessa on sokeria. Maustamattomassa soijajugurtissakin on sokeria, samoin lehmänmaitojugurtissa. Toki määrät olivat pieniä, mutta juuri nämä arjen tuotteet  ovat niitä, joiden ajattelee olevan terveellisimpiä. Ovathan ne jotkut, mutta niissäkin on sokeria. Myös leivässä on sokeria. Esimerkiksi jälkiuunipalat  sisältävät 49 g/100 g hiilihydraatteja, joista 2,4 g sokereita. Suolaa on 1,2 g. Sitten itse haasteeseen. Viikko 1 Koska kaapit ovat joulun jäljiltä herkkuja täynnä, tekee se ensimmäisestä viikosta vieläkin pahempaa. Ensimmäinen viikko on siis luonnollisesti pahin. Koska on tottunut napsimaan aina omassa huoneessaan jotain lähes kokoajan, oli ensin korvattava fyysinen tekeminen. Samalla kun teki läksyjä, napsi viinirypäleitä. Kun katsoi koneelta sarjoja, söi avocadoa ja pähkinöitä. Loppujen lopuksi ne korvasivat karkit hyvin. Mutta sitten, noin kolme päivää lopettamisesta alkoivat psykosomaattiset oireet, eli oireet, jotka ovat lähtoisin psyykkisestä ongelmasta mutta ilmenevät fyysisenä kipuna. Päätä särki, ihon kunto huononi kasvoissa, olin ärtyisämpi ja kiukkuisempi ja kokoajan teki mieli syödä jotain. Päänsärkyyn eivät auttaneet lääkkeet, sillä ne olivat vieroitusoireita. Ihon kunto huononi, koska kroppa alkoi puhdistaa itseääni työntämällä kaiken "lian ja moskan" pois elimistöstä. Tähän auttoi veden runsas juonti. Mielialan piti ylhäällä tasaiset ruokavälit, jotta verensokeri ei laske liian alas. Viikko 2 Toisella viikolla oireet hieman hellittivät, mutta edelleen oli oltava tarkkana, mitä suuhunsa pistää. Jos olisi yhdenkin kakkupalan syönyt, olisi kaiken joutunut aloittamaan alusta. Ihon kunto parani, olo tuntui kevyemmältä eikä karkkikaapin ovea tullut enää toistamiseen availtua. Tästä huomasi, kuinka sokeririippuvainen oikeasti oli. Normaalissa elämässä ei edes kiinnitä huomiota, kuinka usein karkkia tuleekaan naposteltua. Tässä myös huomaa, kuinka paljon muut ihmiset yrittävät sinulle lakon aikana tyrkyttää makeaa. (Täysin sama ilmiö oli, kun vuosi sitten aloin kasvissyöjäksi. Nykyään lienevät huomanneet, ettei yllytys johda mihinkään. ) Viikko 3 Ensimmäisen viikon oireet olivat lähes kokonaan hävinneet, eikä karkkia enää tehnyt mieli. Tämän takia alkoi mielessä pyöriä ajatus, "nyt kun enää ei tee mieli karkkia ja katkaisu on tehonnut, eikö muutama karkki olisi sallittu". Kolmannen viikon sain vielä muiden Facebook-ryhmäläisten tuella pidättäydyttyä. Olo oli "fresh" ja tuli hyvä olo, kun näki muiden syövän karkkia, mutta itse pysyi suunnitelmassa. Viikko 4 Karkin himo oli lähtenyt kokonaan pois ja, kun lähti omaan huoneeseen, otti automaattisesti mukaan hedelmiä. Kaupasta osasi ostaa jo nopeasti ne tavarat, jotka olivat sopivia ruokavalioon. Iho oli puhdas ja heleä ja hiukset eivät rasvoittuneet niin nopeasti kuin aiemmin. Tämä tosin saattoi johtua myös veden runsaasta juomisesta. Viimeinen viikko oli sikäli raskas, että mielessä pyöri kokoajan vähenevät päivät, milloin herkkuja saisi taas alkaa syödä. Vimeisenä lauantaina, kun olin serkkuni juhlissa ja tarjolla oli ainoastaan leivoksia, soin itselleni yhden palan mustikkapiirakasta. Pohja oli kuulemma sokeriton, mutta mustikkahillossa oli sokeria. Kun sokerin syömisen taas aloitti, toki vähemmissä määrin kuin joulukuussa, huomasi "raskaamman" olon taas saapuvan. Sokeri on kuin huume. Sitä valehtelee jopa itselleen saadakseen sitä jostain. Tämänpä takia tutkimuksissa on todettu sokerin koukuttavan kuin kokaiini tai heroiini. Kun pahimmat vieroitusoireet kuitenkin ovat ohi, on se työ ollut kaiken sen arvoista. Lupasin itselleni jatkossa pitää yhden karkkipäivän viikossa ja uskon, että se pitää. Artikkelikuva täältä. Anniina Ihalainen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. päätoimittaja, Hygezine  

Amppari pelkka WEB

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa