Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

”Parasta, mitä oon eläessäni kuullut!” ”Rakastuin ihan heti!” ja ”Kauheeta piripoppia”, ovat esimerkkejä kommenteista, joita olen kuullut esitellessäni suosikkimusiikkiani ystävilleni. Tämä musiikkityyli on nimeltään hardstyle ja se usein jakaa ihmiset kahteen leiriin – joko sitä rakastaa tai sitten vihaa. Kyseinen genre herättää paljon kysymyksiä ja ennakkoluuloja ihmisissä, koska se helposti tuomitaan vain päihteitten käyttöön ja bensalenkkareiden stereoihin sopivaksi musiikiksi. Hardstyle kykenee kuitenkin paljon muuhunkin. Se on elektronisen tanssimusiikin tyylilaji, joka syntyi 1990-luvun lopussa Hollannin gabber-piireissä. Sille ominaisia tyylipiirteitä ovat nopeatempoisuus, voimakas basso ja mahtipontiset melodiat. Hardstylen suosio on 15 vuodessa kasvanut räjähdysmäisesti ja se on siirtynyt alamaailman pienistä reiveistä suuren yleisön tietoisuuteen. Merkittävimpiä hardstyle-tapahtumia ovat tyylilajin syntysijoilla, Hollannissa, järjestettävät Defqon 1, Qlimax ja Hard Bass. Itse löysin hardstylen aikoinaan hollantilaisten ystävieni kautta. Musiikki koukutti minut kuin huume, eikä siltä tieltä ollut enää paluuta takaisin. Hardstyle oli siis tullut jäädäkseen. Etsin päivittäin uusia kappaleita ja uppouduin syvemmälle elektronisen musiikin maailmaan. Minua kiehtoi sanoma hardstylen ympärillä: nauti joka hetkestä. Nopeatempoisen basson soidessa kuulokkeissani, kaikesta tekemisestä tuli yhtäkkiä mielekkäämpää. Lenkkeily, kotityöt ja jopa läksyt tuntuivat lähes euforiselta musiikin virratessa korvakäytävääni. Yhteisen kiinnostuksenkohteen kautta tapasin myös uusia ihmisiä, joista osan kanssa meistä on tullut hyviä ystäviä. Kasvettuani muutaman vuoden löysin tieni ensimmäiselle keikalle. Odotin keikkaa kuin kuuta nousevaa ja, kun se viimein koitti, en voinut uskoa sitä todeksi. Valot, musiikki ja ihmiset tuntuivat epätodelliselta. Oloni oli kuin hidastetussa filmissä. Kaikki ympärilläni oli vielä parempaa kuin olisin koskaan villeimmissä unelmissanikaan uskaltanut toivoa. Keikalla vallitseva tunnelma kahlitsi minut otteeseensa ja silloin ymmärsin, mitä hetkestä nauttiminen todella tarkoittaa. Lämminhenkistä ja avointa ilmapiiriä ei voinut olla huomaamatta, sillä jokainen hyväksyttiin juuri sellaisena kuin he olivat paikalle saapuneet. Yhdistihän meitä kaikkia kuitenkin yksi yhteinen asia: rakkaus musiikkia kohtaan. Elämä keikan jälkeen on jatkunut erilaisena. Tämä yksi viikonloppu loi minuun lähtemättömän vaikutuksen ja olen alkanut janota lisää samantyylisiä kokemuksia. Kasvan päivä päivältä aina hieman enemmän yhteen elektronisen musiikin kanssa. Ajattelen tämän elämäntavan kuuluvan myös olennaisesti tulevaisuuteeni, sillä yksi suurimmista unelmistani on joku päivä itse kokea suurten festivaalien fantastinen musiikki, energia ja tunnelma. Loppuun haluaisin vielä esitellä kappaleen, jonka sanat kuvaavat hardstylen minulle antamaa tunnetta: 
(Code Black & Atmozfears – Accelerate) Lumi-Emilia Kallionpää toimittaja, Hygezine

Amppari pelkka WEB

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa