Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

"Sananvapaus on kuin ilma, jota hengitämme; huomaamme sen vasta, kun se otetaan meiltä pois." Näin lausahti Brysselin terrori-iskujen alla joku, jonka nimeä en nyt muista. Sanavapaushan on meille suomalaisille itsestäänselvyys; emme ajattele koko asiaa kirjoittaessamme Whatsapp-viestiä tai Facebook-päivitystä; kirjoitamme vain mitä mieleen tulee.

Miltä tuntuisi asua maassa, jossa pitäisi ennen viestin tai julkaisun lähettämistä miettiä, voiko tällaista viestiä julkaista? Tai no, täytyyhän nytkin miettiä, mutta jos joutuisi miettimään, onko teksti vaikkapa puolueen opin vastaista. Tällaisia maita on useita. Maita, joissa ihmisten sananvapautta rajoitetaan monin tavoin, enemmän tai vähemmän.

Sananvapautta rajoittavasta maasta tullee mieleen köyhä diktatuuri, jonka johtajaa eivät kiinnosta pätkääkään kansalaisten olot. Tunnetuin esimerkki lienee Pohjois-Korea. Hieman tuntemattomampia sananvapautta rajoittavia maita ovat mm. Saudi-Arabia, Kiina, Vietnam ja Eritrea, jossa sananvapaustilanne on jopa huonompi kuin Pohjois-Koreassa.1

Sananvapauteen kuuluu ilmaisunvapauden lisäksi myös oikeus vastaanottaa tietoa. Esimerkiksi Kiinassa tämä ei toteudu; hallitus sensuroi mm. Tian'anmenin vuoden 1989 verilöyöystä kertovia Wikipedia-sivuja sekä Google- ja Baidu-hakuja. Lisäksi monet länsimaiset sosiaalisen median sivut eivät toimi Kiinassa, vaan ns. Kiinan suuri palomuuri suodattaa ne.

Sananvapaus toimii Suomessa erittäin hyvin. Osoituksena siitä on pakolaiskriisin alla vellova keskustelu, jossa niin "rasistit, suvakit kuin tolkun ihmisetkin" ovat päässeet ilmaisemaan mielipiteitään vapaasti.

Sananvapaus ei koskaan toteudu kokonaan, vaan sitä rajoitetaan Suomessakin. Rikoksia ovat mm. kunnianloukkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja julkinen kehottaminen rikokseen. Tällainen sananvapauden rajoittaminen on hyvin ymmärrettävää. Vai onko? Onko valtiolla oikeutta rajoittaa ihmisen sananvapautta? Jos on, minkä perusteella?

Tämäkin artikkeli syntyi sananvapauden turvin. Jossakin muussa maassa olisin joutunut vaikeuksiin jo pelkästään artikkelin kirjoittamisen aloittamisesta, sen julkaisemisesta nyt puhumattakaan.

Esa Elo toimittaja, Hygezine

Amppari pelkka WEB

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa