Hygezine logoWeb

donthavetoB web

Huom! Sinulla on käytössäsi Internet Explorerin vanha versio. Tämä nettilehti on optimoitu Explorerin uudemmille versioille. Suosittelemme selaimen päivitystä myös tietoturvasyistä.

Mitä edes on aika? Onko jokainen hetki olemassa samaan aikaan? Ovatko menneisyys ja tulevaisuus koko ajan olemassa?

Liian filosofista.

Fysiikassa perussuure aika määritellään tapahtumien välisenä etäisyytenä aika-avaruuden neljännellä akselilla. Albert Einsteinin suppean suhteellisuusteorian mukaan aikaa voi esittää vain aika-avaruuden osana. Tapahtumien välinen etäisyys riippuu tapahtumia tarkkailevien havainnoitsijoiden suhteellisesta nopeudesta tapahtumaan nähden.

Liian tieteellistä.

Vuorokausi on 24 tuntia, tunti on 60 minuuttia, minuutti on 60 sekuntia. Kas niin, nyt päästiin asiaan. Miksi juuri 24 tuntia? Miksi juuri 60 minuuttia tai sekuntia? Miksi seitsemän viikkoa, 28-31 päivää ja 12 kuukautta? Miksi karkausvuodet? Miksi aikavyöhykkeet? Miksi, miksi, miksi?!

Siksi, että jotkut ovat päättäneet niin.

Miksei aikaa mitata kätevästi kymmenellä jaollisesti niin, että vuorokausi jaettaisiin vaikka kymmeneen tuntiin, tunti sataan minuutiin ja minuutti sataan sekuntiin? Mikseivät kaikki kuukaudet voisi olla saman pituisia? Totuushan on se, että tämä vallitseva kymmenjärjestelmä eli desimaalijärjestelmä on täysin ihmisen keksimä: ihmisellä on kymmenen sormea, lasketaan siis kymmeneen! Jos ihmisillä olisi 12 sormea, käytettäisiin kaksitoistajärjestelmää eli duodesimaalijärjestelmää, minkä myötä numeroitakin olisi keksitty kaksitoista nykyisen kymmenen sijaan.

Miksi sitten aikaa mitataan ihan ihmeellisillä yksiköillä?

Tuhansia vuosia sitten Mesopotamian babylonialaiset käyttivät seksagesimaalijärjestelmää, eli lukujärjestelmää, jonka kantaluku on kuusikymmentä. Luku 60 on monipuolisesti jaollinen luvuilla 1, 2, 3, 4, 5, 6, 10, 12, 15, 20, 30 ja 60. Sumerilaiset jakoivat vuorokauden 6 yötuntiin ja 6 päivätuntiin, jotka oli ankkuroitu auringon nousuun ja laskuun ja joiden kestot siten vaihtelivat vuodenajan kanssa. Tämä systeemi jäi käyttöön, ja on käytössä vielä tänäänkin ja todennäköisesti vielä pitkälle tulevaisuuteenkin.

Muut ajan yksiköt

Vuosi ei ole tasan tarkkaan 365 päivää, vaan sille on kolme eri määritelmää: sideerinen (365,2564 vrk), anomalistinen (365,2596 vrk) ja trooppinen (365,2422 vrk). Näissä vuorokausi tarkoittaa 24 tuntia, ja yksi tunti on taas 3600 sekuntia, jonka määritelmä löytyy alempaa. Vuodenajat määräytyvät trooppisen vuoden mukaan. Siihen perustuvat myös juliaaninen ja nykyisin laajimmassa käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri. Juliaanisessa kalenterissa vuodessa on 365 päivää, paitsi neljällä jaollisina vuosina eli karkausvuosina, jolloin vuoden pituus on 366 päivää. Vuoden keskipituudeksi tulee näin 365,25 vuorokautta, mikä on trooppiseen vuoteen verrattuna 11 minuuttia liian pitkä. Tuhannessa vuodessa virhettä kertyy noin kahdeksan päivää. Tilanne on pyritty korjaamaan gregoriaanisella kalenterilla, joka on nykyään lähes kaikkialla käytössä. Siinä karkauspäiviä eivät ole ne vuodet, jotka ovat jaollisia sadalla mutteivät 400:lla. Näin vuoden keskipituus on 365,2425, joka on vain 26 sekuntia liikaa. Näin tuhannessa vuodessa virhettä kertyy vain noin seitsemän tuntia.

Kalenterivuodessa on siis 365 tai 366 päivää. Kuukausi onkin sitten oma juttunsa. Sille on neljä tähtitieteessä käytettyä määritelmää: synodinen (29,53 vrk), sideerinen (27,32 vrk), trooppinen (27,32 vrk + 10 s) ja anomalistinen (n. 27,55 vrk). Kuukausi on alunperin tarkoittanut kahden uudenkuun välistä ajanjaksoa eli synodista kuukautta. Tähän kuun kiertoon perustuvat vielä monet kalenterit, joista mainittakoon ainakin kiinalainen kalenteri. Nykyään kalenterikuukausi on 28-31 kuukautta pitkä, jolloin vuodessa kuukauden keskipituudeksi tulee noin 30,42 vuorokautta, karkausvuosina tasan 30,5 vrk. Kuukauden keskipituus on siis pidempi kuin tähtitieteellinen kuukausi. Miksi? Koska gregoriaaninen kalenteri on puhtaasti solaarinen eli maan liikkeisiin auringon suhteen perustuva kalenteri. Kuukaudet ovat eripituisia, koska 365 päivää on yritetty jakaa tasaisesti 12 kuukauden kesken. Sitten ei koskaan muista, missä kuussa on 30 päivää. Tähän on kätevä muistisääntö: kesymarhu (kesä-, syys-, marras- ja huhtikuu).

Viikossa on seitsemän päivää, mutta aina ei näin ole ollut. Seitsenpäiväinen viikko on peruja Raamatun luomiskertomuksesta, jonka mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemännen. Sen pituinen viikko on käytössä kaikissa aabrahamilaisissa uskonnoissa, joskin lepopäivän eli sapatin ajankohta vaihtelee: muslimeilla perjantaina, juutalaisilla lauantaina ja kristityillä sunnuntaina. Muinaisessa Kiinassa "viikko" oli 10-päiväinen xun (旬). Jossain vaiheessa kuitenkin siirryttiin seitsenpäiväiseen viikkoon.

Miksi on aikavyöhykkeet?

Ennen ei ollut aikavyöhykkeitä. Jokaisella paikkakunnalla oli oma aurinkoon perustuva aikansa. Hyvinkäällä se olisi ollut 20 minuuttia 40 sekuntia jäljessä nykyisestä ajasta. Nykyinen aikavyöhyke UTC+2 (kesäaika UTC+3) vastaa pituuspiirin E 30°. Hyvinkää sijaitsee noin pituusasteela E 24° 50'. Kahden vierekkäisen pituusasteen välillä on eroa neljä minuuttia. Koko maapallo on jaettu aikavyöhykkeisiin, jotka pyrkivät vastaamaan alueen aurinkoaikaa. Aina tämä ei toteudu; esimerkiksi koko Kiinassa käytetään vain yhtä aikavyöhykettä, vaikka kokonsa puolesta siellä voisi olla jopa kolmesta viiteen aikavyöhykettä. Kesäajasta kirjoitinkin jo aikaisemmin, se on aika turha. Aikavyöhykkeet tulivat rautateiden mukana: aikatauluissa piti käyttää tietyn paikan aikaa. Esimerkiksi Venäjällä junat käyttävät Moskovan aikaa, vaikka ne liikkuisivat seitsemän aikavyöhykettä idempänä. Suomessa siirryttiin nykyiseen Itä-Euroopan normaaliaikaan vuonna 1921.

Artikkeli julkaistu Hygezinessä tammikuussa 2017

Amppari pelkka WEB

TK mediatalo - Asiakaslehti verkossa